SIISTITÄÄN, TURHA POIS!

Pyykinpesukone jyllää, ulkona varjossa heiluu kiikkerä pyykkitelineeni tummien vaatteiden täyttämänä. Eilen sain harmaaksi menneistä converseista valkoiset ja talvesta harmaantuneet lakanat pääsivät kylpemään omassa valkoisuudessaan. Epäonnistuneiden kloritti valkaisujen jälkeen, päätin kiirehtiä luontaistuote kauppaan ja noutaa sieltä itselleni jo tutuksi tulleen PYYKINVALKAISIJA JA TAHRANPOISTOAINEEN, tämä tuote on SONETT merkin alla. Purkin kylkikin lupaa ehkäistä valkopyykin harmaantumisen ja jopa elvyttää kellastuneen pyykin alkuperäiseen väriin. Tätä jauhetta voi käyttää myös tee ja kahvitahrojen poistoon astianpesukoneessa. Sonett sisältää mm. soodaa, kuulemma pelkkää soodaakin voi käyttää valkaistaessa pyykkiä ja etikka toimii tahrojen poistoon ja kirkastaa värejä. Omasta kodinhoitohuoneestani löytyy tahrojen poistoon yms. tuttu ja turvallinen sappisaippua sekä saippuapalana, että nestemäisenä. Valkaisuun sonett jauhetta ja peruspyykin pesuaineet nestemäisinä, käytän jonkun verran hajusteettomia pesuaineita ja silloin lisään eteeristä laventeliöljyä tipan pesuaine lokeroon, jolloin pyykkiin saa ihanan tuoksun. Paras tuoksu tulee kuitenkin ulkoa, joten heti kun sää sallii, pyykit kuivavat ulkoilmassa. 

Tykkään järjestellä ja karsia turhaa tavaraa pois, vihaan tavaran paljoutta kodissani ja kaikki turha saa lähteä. Käyn usein vain pienen osan kodistani läpi kerralla, en ahnehdi koko taloa, koska mielenkiinto ja innostus loppuu ennen kun ehdin edes aloittamaan. Yksi kaappi kerrallaan on hyvä ratkaisu, sen voi aloittaa extempore, eikä aikaa kulu loputtomasti. Kodissani on siis kaappeja ja hyllyjä, jossa vallitsee ihana järjestys, mutta enemmän on niitä hyllyjä ja kaappeja joihin järjestelijää ja karsijaa odotellaan. Nautin siitä tilanteesta, kun tarvitsen saksia tai liimaa ja tiedän mistä ne löytyvät. Kun siivoan, kuljetan ne automaattisesti niille merkittyyn paikkaan. Olen huomannut, että tavara jolle ei ole nimettyä paikkaa on helppo nakata johonkin epämääräiseen sekametelilaatikkoon ja siitäkös se sekametelisoppa sitten ajanmittaan syntyy. 

Mutta eihän yhtiä saksia kannata säilytää yhdessä laatikossa yksinään, kun tilaa tarvisi muillekin tavaroille? Ja miten sitä sekametelisoppakaappia rupeaa järjestelemään? Eihän äidin antamia rumia posliinilautasia voi heivata kirpputorille? ja mihin aikansaelänyt kummitädin antama kalevakoru isketään? Niin ja juuri äskettäin naapurilta saatu kukkaruukku tuparilahjaksi ei todellakaan miellytä silmää, mutta ei sitä voi laittaa kiertoon, kun sen juuri edellispäivänä sain. Tuntuuko tutulta? Onko kaapissa niitä lahjoja, joita ei vaan voi heittää pois vaikka käyttöä niillä ei ole. Uusiin koteihin satsataan suuri määrä keittiökaappeja, puhumattakaan siitä suuresta säilytystilasta kodinhoitohuoneessa. 

Myönnetään olen materialisti joltain osin päänuppiani, eikä uusien asioiden hankkiminen tee tiukkaa, jos lompakon puolelta löytyy killinkejä. Mutta muutaman kirpputoripöydän täyttäneenä, olen huomannut että heräteostokseni kerääntyvät kirpputori kasseihin, ne edulliset ihanat säilytyspurnukat ja ikean sesonki tarjotin, paljon blogeista bongattu räsymatto kirpputorilta ja kesäksi löydetyt muoviastiat huutavat kirpputorikasseista. Eräänkin kerran napisin tarvitsevani ruokaalaittaessa valkosipulipuristinta, ja kuinka monesti tulin kaupasta ilman sitä tarpeellista vempainta ja silti kassit pullottivat ostoksia. Kuinka monesti olen maanitellut ulkomaan reissun jälkeen, että miksi ostin tämmöistä romua kun siellä olisi ollut se ihana arvokas kannu jota olen haikaillut pitkään. Nykyisin ulkomaan reissua suunnitellessa, pyrin miettimään mitä tuolta reissulta kotiini tarvitsen? Kun olen tiedostanut tarpeeni. Kun lomareissulla kiertelee kauppoja silmä hamuaa niitä tarvittavia juttuja, välillä silmiin tarttuu jotain ihanaa mikä ei ollut suunnitelmissa. Silloin nappaan esineen kouraani mietin mihin minä tarvitsen tätä? Kannu, ainahan kannuja tarvitsee.. niin mutta kotona on jo se ja se kannu.. silloin kannu pääsee takaisin kaupan hyllylle ja jatkan tarpeellisten hankintojen etsimistä. Näin onnistuneesti ei kuitenkaan aina tapahdu, mutta yritystä on ja välillä onnistumisia. 

Mikä riittää? Montako lasia ja kannua? Entä pyyhkeitä, jos omasta takaa on jo 5 pyyhkeen käyttäjää. Entä riittääkö yksi juustohöylä jos rupea karsimaan ylimääräistä tavaraa? Entä lastenlelut? Mitkä lelut säilytän ja mitkä hävitän kun uusia leluja tulee jatkuvasti juhliessa jonkun lapsen synttäreitä? Entä kynttiläkoristeet? tuikkukupit, kynttiläjalat? on häälahjaksi saadut hopeiset, on citymarketista ostosten yhteydessä saatuja iittalan tuikkukuppeja, isomummon antamat festivokynttiläjalat, pentikin ihanat tuikkukupit ja tigerista löydetyt tuikkukipot. 

Juuri näin edellämainitusti minun eräskaappini pursusi tavaraa. Päätin, että nyt saa riittää! Festivokynttiläjalat saisivat jäädä, koska ovat ajattomat ja runsaana määränä entistä juhlavammat, halutessani voin vuosien varrella kartottaa kokoelmaa erikorkuisilla festivoilla. Myös iittalan tuikkukupit kaikkine väreineen saisivat jäädä, koska taas ajattomuus värien suuri kirjo ja käyttö mahdollisuudet olisivat ns. laajat. ja jälleen voin hankkia erikokoisia ja värisiä tuikkukuppeja kokoelmaani lisää. Runsaana määränä tuikkukuppeja syksyn pimeydessä on upea valomeri, kesällä tuikkukupit pääsevät terassin pöydälle koristeeksi kesän hempeissä sävyissä. Kirpputorilta löydetyt matalat messinki kynttiläjalat yhdistyvät kauniisti festivojen kanssa, joten päätän säilyttää ne. Muut pääsevät kirpputorille. Rakastan kun tiedän, mitä kerään eikä minun tarvitse ostella uusia sesonki kynttiläjalkoja jne. voin halutessani hakea tuikkukuppi kokoelmaan iittalan myymälästä ison huurre valkoisen tuikkukupin ja sijoittaasen kevään värien keskelle.

Muoviset säilytyslokerot clas ohlson.

Kenkähyllykön laatikot omaa designiani ja tuotemerkki LEHTORINNE DESIGN STUDIO, lisää tietoja www.lehtorinne.fi